“Unelmamaailmassa tarvitaan vähemmän materiaaleja”

totesi juontaja Sami Sykkö Kiertoon-hankkeen päätösseminaarissa Musiikkitalon Black Boxissa.

Vaatteiden ylituotanto ja vaateteollisuuden työntekijöiden olosuhteet, kiertotalouden toteuttamiseen liittyvät ongelmat sekä jatkuvasti lisääntyvä halpatuotannon kysyntä ovat viime aikoina olleet lehtien otsikoissa. 11.10.18 pidetyssä Kiertoon-hankkeen päätösseminaarissa pureuduttiin juuri näihin ongelmiin niin tuottajan kuin kuluttajankin näkökulmasta.

Sitran rahoittamassa Kiertotalousopetusta kaikille koulutusasteille -hankkeessa Stadin ammattiopisto on toteuttanut yhdessä Saimaan ammattiopiston sekä Vantaan ammattiopiston kanssa uuden oppimisympäristön, jonka avulla tekstiili- ja muotialan opiskelijat, sekä muut aihepiiristä kiinnostuneet, oppivat lisää tekstiili- ja muotialan kiertotaloudesta sekä vastuullisuudesta. Oppimisympäristön avulla opiskelijat oppivat valmistamaan kestäviä vaatteita ja asusteita, joissa on huomioitu materiaalien kierto ja tuotteiden elinkaaren pidentäminen. Kokonaisuus tulee löytymään osoitteesta kiertoon.eu ja se julkaistaan 2.11. Syksyllä 2018 myös tekstiili- ja muotialan perustutkintoon on saatu uusia valinnaisia tutkinnonosia kiertotalouden mahdollisuuksiin liittyen.

“Talouskasvulle on omat rajansa. Elämme kuitenkin planeetalla, joka ei kasva.” totesi Kestävän kehityksen professori Timo Rissanen, The Parsons School of Art and Design, New Yorkista. Rissanen osallistui seminaariin videohaastattelun avulla ja esitti mielenkiintoisia näkemyksiään kiertotaloudesta ja muotiteollisuuden vastuullisuudesta. Rissanen puhui videolla talouskasvusta ja jatkuvan kasvun tavoittelusta. Nykyisellä jatkuvalla talouskasvulla on rajansa ja se raja näkyy mm. ilmastonmuutoksessa ja yhteiskuntamme huonovointisuudessa. Loputtoman kasvun tavoittelulle on kuitenkin vaihtoehtoja, kuten kiertotalous. Kiertotalous on tasapainossa olevaa, ei kasvavaa taloutta.

Onneksi on olemassa myös yrityksiä, joissa uskalletaan ajatella toisin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana vaatealan tietoisuus on kasvanut Rissasen mukaan huimasti ja esimerkkejä hyvin toimivista ja vastuullisista yrityksistä sekä vaatemerkeistä alkaa olla jo useita! Rissanen itse ostaa hyvin vähän vaatteita ja pyrkii korjaamaan ja uudistamaan laadukkaista luonnonmateriaaleista valmistettuja vaateitaan. Ihmisten tulisi luopua kertakäyttöajattelusta, sillä nykyinen systeemi toimii täysin kestämättömällä pohjalla. Jokaisen meistä tulisi pysähtyä pohtimaan, mitkä ovat minun henkilökohtaiset arvoni ja pyrkiä toimimaan niiden mukaisesti.

Omien kulutustottumuksien hiominen kestävämmäksi lähtee liikkeelle tarpeen tunnistamisesta: voisinko korjata vanhan, vuokrata, lainata tai pystynkö olemaan ilman?

Jätelain etusijajärjestyksen mukaan kaikki jäte tulisi ensisijaisesti pyrkiä uudelleenkäyttämään. Jos se ei onnistu, on seuraavaa vaihtoehtona kierrätys materiaalina ja vasta näiden jälkeen hyödyntäminen energiana. Vaatteiden polttaminen energiajätteenä on siis sekä lain mukaan vasta kolmannes jätteen hyödyntämisvaihtoehto että melko järjettömän tuntuinen ajatus maailmassa, jossa tekstiiliraaka-aineiden tuotanto käy yhä vain kalliimmaksi sekä tuottajalle että ympäristölle. Partexilta Kirsi Kärkäs-Vaittinen kertoi Imatralla toimivasta lumpun murskaimesta, joka tuottaa tekstiilihaketta. Haketta valmistetaan pääosin niistä tekstiileistä, jotka eivät kelpaa mm. koostumuksensa vuoksi muuhun tarkoitukseen. Haketta käytetään esimerkiksi komposiittimuovin materiaalina. Hän kuitenkin korosti, että tämä on yksi viimeisistä vaihtoehdoista tekstiilijätteelle energiajätteen sijaan.

Kaikki alkaa suunnittelusta

Soex Groupin (käytettyjen tekstiilien keräyskanava) 2016 julkaisemassa Zero Waste Mission –esitelmässä selviää, miten heille kierrätettäväksi päätyneestä tekstiilistä 10% on yhä käyttökelpoista, 50% kohtalaisesti käyttökelpoista eli myyntiin kelpaamatonta tekstiiliä ja loput 40% lumppuun verrattavaa tekstiiliä. Mikäli tekstiiliteollisuus valmistaisi kestävämpiä vaatteita, mahdollistaisi se myös kiertotalouden paremman toteutumisen. Miksi syydämme rahaa kertakäyttömuotiin ja eettisesti päivänvaloa kestämättömiin sesonkitrendeihin, kun sen hintana on ylikuormittunut jätehuolto, heikosti toimiva tekstiilikierrätys ja pikkuhiljaa kuihtuva ekosysteemi?

Ihanteena olisi, että kestävän tekstiilituotteen valmistus lähtisi liikkeelle jo suunnittelupöydältä. Tuotanto pitäisi toteuttaa mahdollisimman vähäisellä hukalla, mahdollisimman puhtaista, mahdollisesti biopohjaisista (kuten puu) materiaaleista tai kierrätetyistä raaka-aineista. Eettisyyttä pitäisi miettiä materiaalin lisäksi myös tuotantoon käytetyn energian, kuljetuksen sekä työolojen mukaan niin, että koko tuotantoketju olisi mahdollisimman läpinäkyvää. Suunnittelijalla on vastuu ja mahdollisuus suunnitella tuote niin, että se on korjattavissa tai muunnettavissa. Ei riitä, että vaate on 100% luomupuuvillaa, jos raaka-aineen tuotanto polkee viljelijän elinoloja, tai jos tuotannon- ja myyntipaikan välinen matka on pitkä. Tuotteen ekologisuuden lisäksi tuottajan ja kuluttajan tulisi huomioida myös tuotteen eettisyys.

“Vastuullinen viestintä ei anna virheellisiä mielikuvia”

Muotibloggaaja ja trashionista Outi Les Pyy kertoi seminaarissa kuluttajan näkökannasta mitä toimittajilta tulisi vaatia ja miten omia ostotottumuksiaan tulisi hioa. Outilta sai napakan listan siitä, mitä kaikkea “nettishoppailijoiden” tulisi vaatia yrityksiltä. Näitä ovat mm:

  • Tuotteen alkuperä / valmistusmaa ja arvopohjaisten kriteerien lisääminen hakusuodattimiin (näitä ovat esimerkiksi ei elastaania sisältävät tai vegaaniset tuotteet). Suodattimista on hyötyä, vaikka myyjällä ei olisi niihin vastaavia tuotteita valikoimassaan, sillä niiden avulla hän pystyy näkemään haetaanko kyseisiä tuotteita. Pyy nosti Finlaysonin esille esimerkkinä erittäin hyvin kuluttajaa informoivasta nettikaupasta.
  • Pesuohjeiden lisäksi nettikaupassa olisi hyvä näkyä myös materiaalin g/m2 paino, mikä korreloi suoraan tuotteen kestävyyttä pitkällä aikavälillä. Mitä paksumpi kangas, sitä enemmän se kestää hankausta ja ei kulu ihan heti puhki. Mikäli kaikkien tekstiilituotteiden yhteydessä ilmoitettaisiin kankaan paino/m2, oppisi kuluttaja pikkuhiljaa tunnistamaan mm. halvat, nopeasti puhki kuluvat farkut nettikauppojen suurista valikoimista.
  • Kunnon mittataulukko, jotta kuluttaja pystyy arvioimaan tuotteen istuvuuden jo ennen varsinaista sovitusta kotona. Näin turhat toimitukset vähenisivät.
  • Valmistajan tulisi painaa materiaalitiedot tuotteisiin niin, että niitä ei pysty leikkaamaan irti. Mikäli tuotteessa ei ole kierrätykseen mennessä materiaalitietoja jäljellä, ei kuitua välttämättä pysty kierrättämään.
  • Hakukriteereissä tulisi olla “ei sisällä elastaania” -vaihtoehto. Elastaani on kuitukierrätykseen sopimaton kuitu. Jos vaate on suunniteltu ja valmistettu huolellisesti, on sen leikkaus ja istuvuus huomioitu jo tuotannossa. Hyvin istuvan tuotteen ei tarvitse olla tiukka.

Outi Les Pyy haastoi yrityksiä avoimeen ja vastuulliseen viestintään. Jokaisen vastuullisen yrityksen tulisi julkaista “arvomanifesto”. Vastuullisuusraportti, jätelain toteuttaminen, onnistumiset ja epäonnistumiset, kannanotot yhteiskunnallisiin kysymyksiin, hiilijalanjälki, vesijalanjälki jne. Näin asiakkaiden olisi helppo valita oman arvomaailman mukaisia tuotteita ja niitä tuottavia vastuullisia yrityksiä muotiteollisuuden valtavasta tarjonnasta.

“Me ollaan nuoria, me ollaan tulevaisuus”

Opettajien ja ammattilaisten lisäksi seminaarissa oli paikalla myös paljon vaatetusalan opiskelijoita. Päivän lopuksi vaatetusalan panelistit vastasivat yleisön esittämiin, jopa ehkä hiukan kinkkisiin kysymyksiin muotiteollisuuden vastuullisuudesta.

Yleisö piti seminaaria erittäin antoisana ja tilaisuudessa kyseltiin mm. kuinka kiertotaloudesta voisi oppia vielä lisää. “Kiertotalous ei voi kasvaa uudeksi alaksi, jos sitä ei voi opiskella” tiivisti myös päivän juontaja Sami Sykkö ajatuksiaan päivän lopuksi. Tätä jäimme myös paikallaolleiden muiden koulutusalan toimijoiden kanssa pohtimaan päivän päätteeksi.

Suomen ympäristöopisto Syklissä voi opiskella vastuullisuutta ja kiertotaloutta monin eri tavoin.

  • Sykli on mukana Sitran hankkeessa toteuttamalla Circula –kiertotalous ja yrittäjyyspelin.
  • Sykli on mukana OPH:n rahoittamassa opettajakoulutushankkeessa Vastuullisuusosaaminen ja kiertotalous koulutusreformissa. Lisätietoja: Niina Rossilta (niina.rossi@sykli.fi, 044 776 6023)
  • Ympäristöalan erikoisammattitutkinnossa voi opiskella koko- tai osatutkintoja liittyen kiertotalouteen
  • Organisaation mukaan räätälöitäviä kestävän kehityksen, vastuullisuuden ja kiertotalouden koulutuksia voi tiedustella kestävän kehityksen ja johtamisen tiimistä. Lisätietoja koulutuspäällikkö Heli-Maija Nevalalta (heli-maija.nevala@sykli.fi, 050 330 0297)
  • Työvoimapoliittisia kestävän kehityksen koulutuksista lisätietoja: https://sykli.fi/palvelut/osaajia-yrityksille/

Kirjoittajat:
Meri Pontela, Niina Rossi ja Maria Runonen

Meri Pontela toimii koulutussihteerinä Syklissä. Hänellä on aiempaa työkokemusta sekä vankka pohja vaateteollisuudessa. Meri on mukana mm. tänä syksynä alkaneessa F.E.C-työvoimakoulutuksessa, jossa eri alojen osaajat kouluttautuvat ja jalkautuvat yrityksiin kiertotalouden asiantuntijatehtäviin.  

Niina Rossi toimii Syklissä kouluttajana ja projektiasiantuntijana kestävän kehityksen ja johtamisen tiimissä. Hän työskentelee Syklissä ammatillisten opettajien täydennyskoulutuksen sekä yritysten vastuullisuuskoulutuksen parissa. Niinalla on aiempaa työkokemusta sekä yritysten ympäristöjohtamisesta että ammatillisesta aikuiskoulutuksesta.

Maria Runonen toimii Syklissä kouluttajana ja projektipäällikkönä. Marian työhön kuuluu mm. kestävän kehityksen teemoista kouluttaminen, Pelissä yhteinen kaupunki! -menetelmän parissa toimiminen, sekä opettajien täydennyskoulutushankkeet.

 

kuva: kiertoon.eu

Meri Pontela, Niina Rossi ja Maria Runonen

Comments are closed.