Kiinteistön lämmitysjärjestelmät: kaukolämpö

Suomen rakennuskannassa ylivoimaisesti eniten käytetty lämmitysmuoto on kaukolämmitys. Kaukolämpöä käytetään huoneiden ja veden lämmittämiseen sekä ilmanvaihtoon.

Kaukolämpöä tuotetaan lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitoksissa tai lämpökeskuksissa. Kiinteistöt saavat lämmön kaukolämpöverkossa kiertävästä kuumasta vedestä. Kaukolämpöä on saatavilla kaikkina vuoden- ja vuorokauden aikoina.

Kaukolämmön tuotannossa käytettyjä polttoaineita ovat maakaasu, kivihiili, turve, puu ja biokaasu. Lämpöä saadaan myös teollisuuden ylijäämälämmöstä tai biojätteen käsittelylaitoksista.

Kaukolämpölaitteiden toiminta

Lämpö siirretään asiakkaille kuumana vetenä suljetussa kaksiputkisessa kaukolämpöverkossa (ensiopuoli). Lämmin vesi johdetaan kiinteistön lämpökeskukseen, jossa se luovuttaa lämpöä kiinteistön lämmitysverkkoon (toisiopuoli) ja lämpimän käyttöveden valmistukseen lämmönsiirtimien avulla. . Kaukolämpöverkon vesi palaa jäähtyneenä paluujohdossa takaisin tuotantolaitokseen uudelleen lämmitettäväksi. Kaukolämpövesi ei kierrä talojen lämmitysverkossa.

Kiinteistöön tulevan kaukolämpöveden lämpötila vaihtelee sään mukaan 65-115 °C asteen välillä. Alimmillaan se on kesällä, jolloin lämpöä tarvitaan vain lämpimään käyttöveteen. Kiinteistöstä tuotantolaitoksiin palaavan veden lämpötila vaihtelee 40-60 °C asteen välillä.

Mikäli kaukolämpöverkoston veden lämpötilan alenema ei ole riittävä, se voi tarkoittaa, ettei kaukolämpölaitteisto luovuta riittävän tehokkaasti lämpöä kiinteistöön. Siinä tapauksessa vika on pikaisesti selvitettävä ja kaukolämpölaitteisto saatettava normaaliin käyttökuntoon.

Kaukolämpövesi on käsitelty mekaanisten epäpuhtauksien ja hapen poistamiseksi ja putken sisäpuolisen korroosion estämiseksi. Usein vesi myös värjätään mahdollisten vuotojen tai vaurioiden paikantamiseksi. Veden vihertäväksi muuttava väriaine ei ole terveydelle eikä ympäristölle vaarallista.