Parempien lupausten vuosi: kasvatan ekologista kädenjälkeäni

Kollegan tarjoama suklaalevy kokouspöydällä muistutti, mistä kaikesta olen luvannut tänä vuonna luopua – no, ainakin tammikuun ajan: sokerista, alkoholista, vehnästä (jolle olen allerginen, mutta jonka välttely ei aina onnistu), liiallisista ylitöistä, heräteostoksista… Kofeiinikin oli listallani, mutta peräännyin viime hetkillä: jotain sentään tarvitaan kaiken muun luopumisen lohduksi! 

Miksi uudenvuodenlupauksemme ovat niin usein luopumista, kieltäymystä ja sinnittelyä? Samoin on myös ekologisten valintojemme laita. Ekologinen jalanjälki, hiilijalanjälki, vesijalanjälki ja muut jalanjälkemme viestivät kielteisestä vaikutuksestamme maailmaan. Ne ovat musertavan suuria ja vaativat lähes mahdottoman rajua pienentämistä. Loppuvuodesta puhuttanut Hesburgerin vastuullisuuskampanjakin kysyi: Mistä olisit valmis luopumaan?  

Ja totta onkin, että maapallon ja ihmislajin tulevaisuus vaatii meiltä epäitsekkäämpiä valintoja ja poisoppimista huonoista uskomuksistamme ja tavoistamme. Mutta voisiko asiaa lähestyä kannustavammin? 

Ekologinen kädenjälki on uusi käsite, joka siirtää huomion positiivisiin vaikutusmahdollisuuksiimme: mitä suuremman kädenjäljen jätämme maailmaan, sitä parempi! Mitä hyvää teemme jo nyt – voisiko sitä kasvattaa? Mitä uusia mahdollisuuksia meillä olisi toimia?  

Myönteisiä vaikutuksia voi olla niin yrityksillä, yksilöillä kuin tuotteillakin. Yritys voi kasvattaa kädenjälkeään esimerkiksi kehittämällä liiketoimintaansa kiertotalouden suuntaan. Julkishallinto voi edistää ilmasto- ja ympäristömyönteisten tuotteiden markkinoille tuloa panostamalla hankintaosaamiseensa. Ammattilainen vaikuttaa maailmaan osaamisellaan, esimerkiksi tekemällä laadukasta työtä ja neuvomalla asiakastaan.  

Ekologinen kädenjälki vie ajattelua uuteen suuntaan. Kädenjälkeä voi käyttää inspiraationa, mutta sitä kehitetään myös organisaation vastuullisuustyön työkaluna ja mittarina. VTT ja Lappeenrannan teknillinen yliopisto julkaisivat joulun alla hiilikädenjäljen mittaamisen menetelmän ja oppaan. 

Minunkin uudenvuodenlupaukseni voisi sittenkin olla kädenjälkeni suurentaminen. Se tapahtuisi kasvattamalla elämässäni niitä asioita, jotka ovat minulle arvokkaimpia: rauhoittumista perheen, ystävien ja kirjojen pariin, luonnossa liikkumista ja hyvän olon vaalimista, ja työpaikalla kiireettömän ja keskittyneen ilmapiirin luomista omalta osaltani. Tiedämme, että omien arvojen mukaisten päätösten ja valintojen tekeminen lisää hyvinvointiamme. Väsynyt lohtushoppailu ja -suklaa eivät enää tunnukaan niin olennaisilta ratkaisuilta arjessa jaksamiselle.